mw joomla logo

25.6. 1997 pidettiin Kokkolan hotelli Kanttarelliksessa kokous, jossa oli läsnä 15 tanssin harrastajaa => päätettiin perustaa Kokkolan Tanssiklubi-niminen yhdistys. Kuukauden kuluttua nimettiin ensimmäinen hallitus, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Heimo Virolainen. Kokkolan Tanssiklubi rekisteröitiin 15.1.1998 ja yhdistys sai rekisterinumerokseen 172.351. Lokakuussa 1999 klubi liittyi SUSELiin (Suomen seuratanssiliitto) ollen silloin maamme 10. liiton jäsenseura.

Ensimmäinen tanssiharjoittelupaikka perustamisvuonna Kokkolassa oli Hotelli Kanttarellis ja syksystä alkaen Kauppaseura. Vuosina 2000-2006 klubi toimi Pentti Aniaksen järjestämissä tiloissa Niittykatu 1:ssä. Klubilaiset harjoittelivat vuonna 2000 huomattavan osan myös Villan koululla. Ruotsalon koulun tilat vuokrattiin harjoituskäyttöön saman vuoden kevääksi. Syksyllä oli harjoituksia myös Halkokarin ulkotanssilavalla.

Pikkujoulun pitoperinne alkoi perustamisvuonna. Oman logon suunnittelu alkoi ja sen suunnitteli Terho Pesonen valmiiksi 2001. Samana vuonna alettiin maksaa myös Gramexin teostomaksuja.

                                                                                                                     logo

Leppäkarin Jarmo alkoi opettaa omien ohjaajien lisäksi vuonna 1999. Merkittäviä kalustohankintoja tehtiin seuraavana vuonna (soittimia, vahvistin, kaiuttimia).

Vesa Witick valittiin SUSELin hallitukseen edustajaksi vuonna 2002. Aarre ja Sirkka Alajoki kutsuttiin Klubin ensimmäisiksi kunniajäseniksi 2003. Samana vuonna osallistuttiin SUSELin lava-cup-kilpailujen järjestämiseen Kalajoella. Kesällä 2004 klubilaiset osallistuivat Kalajoella järjestettyjen Buggin SM-kisojen järjestelyihin.

Vuonna 2004 hankittiin oma langaton mikrofoni ja perustettiin sekä avattiin omat www-sivustot. 2005 Vesa Witick aloitti pyörätuolitanssiopetuksen. Ja syksystä 2006 lähtien Klubi siirtyi Kokkolan työväentalon harjoitustiloihin.

Kesällä 2006 osallistuttiin merkittävällä panoksella argentiinalaisen tangon Suomen osakilpailun järjestämistalkoisiin Kokkolan urheilutalolla.

Tanssiklubi täytti 2007 10 vuotta ja juhlat pidettiin lauantaina 27.10. Kokkolan työväentalolla noin satapäisen joukon läsnä ollessa. Kokkolan Tanssiklubi ry:n 10-vuotisjuhlissa palkittiin Suomen Seuratanssiliiton (SUSEL) hopeisella kunniamerkillä mm. klubin toiminnassa aktiivisesti kunnostautuneet puurtajat, Aarre Alajoki ja Vesa Witick. Aarrella on kilpatanssitausta ja monivuotinen tanssinopetusaktiivisuus ja Vesalla meriittejä SUSELin hallituksesta, pyörätuolitanssiohjaajakouluttajana sekä monivuotisena Tanssiklubin puheenjohtajana ja tanssiohjaajana. Liiton hopeiset ansiomerkit olivat ensimmäiset jaetut, siis numerot 1. ja 2 !!  Kuvia tilaisuudesta tästä linkistä.

Samassa tilaisuudessa kutsuttiin Klubin kunniajäseniksi pitkäaikaiset tanssinohjaajat ja klubin eteen töitä tehneet Pirkko ja Pentti Anias. Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, Vesa Witick sekä Pirkko Tuukkanen kutsuttiin klubin kunniajäseniksi syksyllä 2010.

Tanssiklubi sai oman jäsenkortin vuonna 2011.                          jasenkortti

Klubin pitkäaikainen ohjaaja, tansiaktivisti ja puheenjohtajanakin toiminut Pentti Anias palkittiin miehen 60-juhlatilaisuudessa Kokkolassa 18.1.2013 Suomen seuratanssiliitto ry:n hopeisella ansiomerkillä. Katso kuvagalleriasta tarkemmin Penan 60-vuotisjuhlakuvat tai suoraan tästä linkistä.

Suomen Seuratanssiliitto (SUSEL) ry valitsi Kokkolan Tanssiklubi ry:n vuoden 2013 jäsenseuraksi saman vuoden lopulla. Kuvagalleriasta löytyvät tilaisuuteen liittyvät mediatiedot sekä kuvat tästä.

Tanssiklubin nettisivut uusittiin kokonaan syksyllä 2013, jonka jälkeen sivusto on toiminut pääasiallisena tiedoituskanavana jäsenistölle.

Vesa Witick palkittiin ansiokkaasta toiminnasta loppuvuodesta 2014 Suomen Seuratanssiliitto ry:n kultaisella kunniamerkillä (nro 1) ja Aarre Alajoki kultaisella ansiomerkillä (nro 2). 

kultamitalistit

 

Syksyllä 2017 Tanssiklubin 20-vuotisjuhlat Kokkolan työväentalolla. Kuvia tilaisuudesta löytyy täältä.

Tilaisuudessa palkittiin seuraavat henkilöt:

- Vesa Witick kutsuttiin Suomen Seuratanssiliitto ry:n kunniajäseneksi pitkäaikaisesta työstään liiton hyväksi.
- pitkäaikaiset tanssinohjaajat Matti ja Riitta Mehtälä Suomen Seuratanssiliitto ry:n hopeisilla ansiomerkeillä. Samalla heidät kutsuttiin tanssiklubin kunniajäseniksi.
- tanssiklubin numeroiduilla muistomitaleilla palkittiin:
     Jarmo Leppäkari hyvästä ja pitkäjänteisestä yhteistyöstä tanssiklubin kanssa
     Pirkko Tuukkanen yli 17 vuotta jatkuneen pitkäaikaisen tanssinohjauksen perusteella
     Pentti Anias pitkäaikaisena puheenjohtajana sekä tanssinohjaajana (16 vuotta)
     Pirkko Anias toiminnastaan varapuheenjohtajana, mionivuotisena rahastonhoitajana sekä tanssinohjaajana (16 vuotta)
     Sirkka Alajoki pitkäaikaisena alkuaikojen tansinohjaajana (10 vuotta).

    palkitut 2018    

         Juhlassa palkitut: Matti ja Riitta Mehtälä, Pirkko Tuukkanen,
                                Vesa Witick ja Sirkka Alajoki.

  

Anne Tuukkasen 20 -vuotisjuhlapuhe tanssiharrastuksen saloista:        

Muistan kuin eilisen päivän sen hetken jona päätin opetella tanssimaan. Paikka oli Helsingin Storyville. Olimme siellä työreissulla ja illalla irrottelemassa. Ystäväni osasi tanssia ja häntä haettiin usein tanssimaan. Minuakin haettiin, mutta koitin aina kieltäytyä kohteliaasti, sillä en osannut. Osasin kyllä keinua musiikin tahtiin, mutta se mitä ystäväni ja häntä hakeneet miehet tanssivat, näytti iloiselta, kepeältä ja hankalalta. Sitä en osannut. Luultavasti se oli foksin perusaskelta. Ajattelin, että olisipa mahtavaa vastata, että tulen, ja tanssia tuolla tavalla. Tästä juttelimme ystäväni kanssa ja päätimme etsiä Kokkolasta paikan jossa voi opetella tanssimaan.

Kotona selaisin nettiä ja törmäsin Kokkolan tanssiklubin sivuihin. Vuosi oli ehkä 2009. Ensimmäiset klubin harkat olivat jännittävät. En muista mitä tanssia opettelimme, mutta muistan, että fiilis oli vapautunut ja kannustava. Sain osakseni niin paljon rohkaisua ja jeesiä, että todellakin tulin harjoituksiin aina kun pääsin. En ollut koskaan tanssinut paritansseja, maailma oli ihan uusi. Mieleen on jäänyt hyvää tarkoittavia ohjeita: älä katso jalkoja, katso vain jalkoja, kuuntele musiikkia, katso naisen askelia, älä mieti mitä mies tekee, seuraa koko ajan miestä, ole jäntevä, älä ole liian jäykkä, ole rento, älä ole löysä. Siitä sitä lähdettiin, ihan alusta. En voinut kuvitella kuinka paljon eläämäni tanssin mukana sain.

Elämäni aikana olen harrastanut melkein kaikkea mahdollista, mutta juuri tanssi vei sydämen ja kropan. Miksi, sitä koitan sitä nyt hiukan palastella.

Fyysisesti tanssi on mitä parhainta treeniä. Pitkäkestoinen harjoitus jossa sykealueet vaihtelevat. Syvät lihakset työskentelevät koko ajan. Tanssiminen näkyy kropassa, ryhdissä ja kropan hallinnassa. Kaikki tämä on omiaan lisäämään itsetuntoa. Tanssiin liittyy myös ainakin naisilla laittautuminen. On mukavaa olla naisellinen, laittaa hiukset, meikata, heittää mekko päälle. Pinnallisia bonuksia, mutta toimivia.

Sosiaalisesti tanssista saa melkeinpä niin paljon kuin on valmis ottamaan vastaan. Jos tanssii, ei tarvitse yksinäisyyttä potea. Kokkolastakin löytyy tanssiin liittyvää aktiviteettiä lähes joka illalle. Kukaan ei moiti, vaikket ilmesty paikalle, mutta aina sinut otetaan iloiten vastaan. Klubi on kuin perhe, jossa jokaiselle on paikka. Mikä ilo onkaan kuulua johonkin, olla aina tervetullut. Kimppakyydit tanssipaikoille ja itse tanssit ovat kaikki yhteisöllisyyden iloa parhaimmillaan. Toisten välille syntyy syvempiä siteitä. On mahtava seurata, kuinka syntyy ystävyyssuhteita ja porukoita.

Tanssissa on myös se ihana puoli, että koskaan ei tule valmiiksi. Treenattavaa löytyy aina. Tanssileirejä, -reissuja, -risteilyjä ja –tunteja on loputtomasti ja kaikille tasoille. Mahtavia muistoja ihan itsekkäästi omasta historiasta; Kokkolan Enkelit, Naapurivaara, Joulubuggi, Valasranta, Finkkuylläri Lappajärvellä, Palojärvi, Kalajoki ja Helenan mökki, Antti, Koivulat, Kalle Palo, Marian Salsaviikonloput, tanssitorstait… niitä on niin paljon. Jokaisesta muistosta olen kiitollinen. Mutta eivät fyysiset ja sosiaaliset tekijät yksinään selitä tanssin viehätystä.

 Tanssin taikaa on vaikea selittää. Tanssi on aina ikään kuin sopimus. Hyvässä sopimuksessa molemmat hyväksyvät toisensa sellaisenaan. Tanssissa ei kysellä ikää, ei titteleitä eikä kokemusta. Tanssi on kahden ihmisen kohtaaminen. Olet tervetullut tähän kohtaamiseen juuri sellaisena kuin olet. Paritanssia ei voi yksin suorittaa. Upeaan tulokseen voi päästä kaksi hyvin erilaista ja eritasoista tanssijaa. Kuinka se sitten on mahdollista? Siihen eivät riitä pelkät askeleet ja liikkeet. Tarvitaan toisen ihmisen kunnioittamista, kuuntelemista, luottamusta ja heittäytymistä. Hippunen hulluutta on hyvä lisä.

Tarvitaan kaksi aktiivista toimijaa. Tarvitaan viejä, joka hellästi kutsuu seuraajaa tanssimaan ajatustensa mukaan.  Tarvitaan seuraaja, joka arvostaa viejää ja haluaa kuunnella. Haluaa näyttää, että ymmärtää ja haluaa tanssia yhdessä hänen kanssaan. Parhaillaan pari luo pienen maailman, hetken joka on ainutkertainen yhdessä jaettu kokemus. Tämä kokemus on parhaillaan niin hoitava ja kantava, että siitä saa ihan valtavasti voimaa. Jokainen tietää, että hyvän tanssi-illan jälkeen ei väsytä, vaikka unet olisivat jääneet vähiin. Toisten energiakentistä voimaantuneena jaksaa hyvin koko alkuviikon, loppuviikosta voikin jo suunnitella seuraavia tansseja.

Tanssitaivaassa kohtaavat tämä kaikki; lempparibändi ja biisi joka menee ihon alle, viejä joka on kohtelias ja haluaa seuraajan saavan kokea itsensä ihanaksi ja taitavaksi juuri omalla tasollaan. Seuraaja joka sulkee maailmastaan pois kaiken muun, kuullakseen viejän viestit. Hän haluaa kuulla ne ja muuttaa ne liikkeeksi jotka kertovat viejälle hänen ymmärtävän ja ennen kaikkea nauttivan. Kehot jotka keskustelevat, sulautuvat yhteen, ovat voimakkaita itsessään ja uskomattomia yhdessä. Sanattomat viestit jotka muuttuvat tanssiksi, kehot jotka muuttuvat musiikkiin sitoutuneeksi liikkeeksi. Pari joka sulautuu osaksi tanssikansan kulkuetta kohti illan viimeistä tanssia. Huh huh.

Jos tätä yrittää selittää jollekin tanssimattomalle niin eihän se onnistu. Mutta me tiedämme. Meillä on salakieli, jota saamme tänään yhdeksän jälkeen käyttää. Sitä se on, salakieltä. Tätä salakieltä puhuvat tunnistavat toisensa pienistä eleistä ja liikkeistä. Mikä ilo onkaan bongata klaanin jäsen tylsällä työreissulla tai kauppajonossa. Kiitos Kokkolan tanssiklubi klaaniin ottamisesta ja salakielen opettamisesta. Kiitos kaikille ihanille kanssatanssijoille joiden kanssa olen saanut näitä hetkiä jakaa. Onni on kuulua tanssijoiden klaaniin ja osata tanssin salakieltä.