mw joomla logo

 

Mitä lavatanssiharrastajan on hyvä tietää

 

Tanssiharrastuksen kehityskaari

1)  Alku aina hankalaa, sillä jalkojen pitäisi oppia askeleet, käsien viennit ja pään sovittaa ne vielä yhteen. Aloittelija uskaltaa jo arasti käydä tansseissa - kestää 0,5 - 1,5 v.
2)  Tanssi alkaa sujua ja perusaskeleet + perusviennit osataan - voi seurata kova innostuminen: aina vain lisää ja lisää (kuvioita lähinnä, koska on niin kiva oppia). Oman tanssin
näyttävyys alkaa kiinnostaa. Käy tansseissa, koska "osaa jo kursseilta opittua". Saavutetaan noin 2-3:ssa vuodessa.
3)  On paljon eri tanssilajien askelluksista ja viennistä/seuraamisesta + kuvioista hallussa niin, että ne menevät jo rutiinilla => viejä alkaa kuunnella, mitä voisi tehdä tiettyihin paikkoihin
musiikkia (breikit, lopetukset, rytmin muutokset). Omaan tanssitekniikkaan kiinnitetty harjoittelemalla huomiota. Voi nauttia itsekin jo tanssimisesta esim. ihailemalla osaavaa tai     ihanaa pariaan. Käy paljon tansseissa kurssien lisäksi ylläpitäen näin taitojaan. 3-5 vuotta.
4)  Osaa paljon eri tanssilajeja hyvin tai erinomaisesti (mielestään), runsas kuviovalikoima ja tekniikka hyvin hallussa. Tässä vaiheessa ei kuviomaailmaan tule juurikaan lisää, tekniikkaa hiotaan edelleen. Viejä keskittyy estetiikkaan (kauniiseen tanssiin), musiikin tulkintaan ja yhteisen tanssinautinnon tuottamiseen. Edellyttää runsaasti omaehtoista tanssimista ja taitojensa ylläpitoa mm. kursittamalla. Saavuteteen yksilöstä riippuen normaalisti vasta yli 5 aktiivisen harrastusvuoden jälkeen.

 Miehen osa on:

- Kaiken aikaa tarkkailla tanssiliikennettä ja etsiä mahdollisimman kolhuja tuottamattomat väylät ja vapaat reitit yhteiselle tanssille.
- Huomioida toiset tanssijat ja välttää kolhuja niin itselleen + parilleen kuin toisillekin.     
- Huomioida naistaan mahdollisimman hyvin ja mieluimmin hymyillä ja katsoa häntä mahdollisimman usein silmiin osoittaen, kuinka tärkeä, näyttävä
  ja merkittävä hän juuri sillä hetkellä on.
- Osoittaa tanssillaan, kuinka ihana nainen onkaan käsivarsilla ja tuoda hänen parhaat puolensa esiin eli pyrkii "tanssitaivaan" luomiseen parilleen.
- Tulkita musiikkia ja tanssia siihen mahdollisimman hyvin.
- Osata käyttää taitavasti, mutta kohtuudella tanssiin sopivia kuvioita ja istuttaa nekin musiikkiin sekä pysyä rytmissä.
- Viimeistään tanssin loputtua tai ihan lopussa tehdä jotain, joka saa naisen vakuuttumaan, että vau mikä mies. Esimerkiksi näyttävä loppu-
  taivutus, herkkä loppuasento tai pitkä ja puhutteleva katsekontakti daamiinsa hymyn kera.
- Kaunis ja kohtelias palautus haettavalleen.
- Muuta mitä - keksi itse.

Termejä, joihin törmää kursseilla ja jotka selitetään ja näytetään siellä myös tarkemmin:

- Isku-tahti-säkeistö (8 tai 16 tahtia = fraasi), breikki
- 2- ja 3-jakoiset tanssit => aloitus 2-jakoisilla: miehet vasemmalla jalalla ja naiset oikealla, 3-jakoisilla päinvastoin
- Aloitusaskel , a-askel (nopea tai lähes painoton), täp-askel (painoton)
- Vienti / Seuraaminen / Kuuntelu, vartalovienti (jatkotason asia) ja vastaliike
- Vaste, barbikädet, makaroonikädet
- Otteet: syli-, avo-, polkka-, fifty-fifty-, päivää-päivää, ristiote
- Promenaadi (avaus kävelyihin), lukkoaskel, chasse-askel, ristiaskel, baunssi (jousto), huisku, spinni, rotaatio, shaddow-ote,
  sombreero, hammerlock (korkkiruuvi), rondo.

 Kursseilla    

- parinvaihto alkeisilla, sillä siinä oppii parhaiten
- eri opet ja ohjaajat opettavat samoja tanssilajeja eri tavoin
- opetettavat asiat eivät tee tanssijaa, vaan vasta harjoittelu eli tanssiminen ja opitun soveltaminen - siis käy rohkeasti tansseissa
- kaikkea ei tarvitse oppia ja voi ottaa ohjelmaansa ne mitkä tuntuvat itselle parhaimmilta
- kursseilla opetetaan "yhteisesti sovittuja asioita" ei kiveen hakttuja sääntöjä eli kaikki opittu on sovellettavissa ja vain harjoittelemalla oppii
- kyse on LAVATANSSISTA, EI  KILPATANSSISTA

 Tansseissa  

Tanssipaikoilla (tanssilavat ja myös tanssiravintolat) pätevät kirjoittamattomat omat sääntönsä, kuinka siellä olisi syytä käyttäytyä ja toimia, jotta kaikilla olisi mahdollisuus nauttia tanssimisesta mahdollisimman hyvin. Siksi tansseihin on vuosien saatossa muodostunut käytännön, kokemuksen ja toiminnan seurauksena tietyt riitit, pukeutumissuositukset, hakukäytännöt, tanssimiskohdat yms.

Tanssietikettistä ja sen soveltamisesta kannattaa tutustua seuraavaan, jossa aika yksityiskohtaisesti valotetaan ”oikeaoppista” tanssietikettiä: http://www.tanssi.net/fi/tausta/etiketti.html. Varsin seikkaperäinen selvitys tanssietiketistä löytyy myös tästä osoitteesta: http://krause.awardspace.com/tanssietiketti.php

Lavalla on tietty käyttäytymissääntö => sylitanssijat kiertävät aina vastapäivään ja käyttävät salin ulkoreunaa (ei siis salin läpiajoja!) =>

 

tanssietiketti

- Kädenalitansijat tanssivat lavan keskellä jättäen tilaa sylitanssijoille salin reunaosalle ja huomioitat toiset tanssijat mahdollisimman hyvin, koska usein on ahdasta.
- Jos olet hakurivissä, ei ole kohteliasta kieltäytyä hauista.
- Lavoilla on usein tietty seinusta varattu naisten rivistölle. Seinustan valinnassa ei ole mitään logiikkaa, joten oudossa paikassa on vain katsottava mallia toisista.
  Yleensä seinustalla on tuoleja tai penkkejä, mutta istumapaikat eivät tavallisesti riitä läheskään kaikille, joten naiset tavallisesti seisovat rivissä seinän edessä. 
- Tervehdykset vaihdetaan vasta, kun pari on päässyt pois toisten hakijoiden tieltä. Tansin alkaessa on hyvä tapa sanoa myös nimensä (etunimi riittää), mikäli kyseessä on uusi tai outo haettava ja  
palutettaessa kiittää tanssista katseen kera.
- Kahden eri tasoisen tanssijan yhteispeli sujuu parhaiten, kun molemmat tanssivat taidoiltaan heikomman mukaan.
- Useimmat julkiset tanssit alkavat ja loppuvat valssilla.
- Ellei tunne haettavansa tanssikokemusta voi ihan hyvin kysäistä "mennäänkö foksia vai fuskua", jolloin ei ainakaan nolaa tai saata tanssitettavaansa alemmuuden tunteeseen taidoistaan.
- Tanssija ei saa koskaan aliarvioida tanssitettavaansa tai arvostella häntä ellei vastapuoli nimenomaan sitä erikseen pyydä. Myöskään virheistä ei kannata huomauttaa - omista korkeintaan,   
josko niistäkään.
- Palautetta voi pyydettäessä antaa, mutta senkin pitäisi olla aina kannustavaa, ei koskaan moittivaa.
- Muista hymyillä ja olla aina kohtelias tanssitettavaa kohtaan ja erityisesti palauttaessa, siinäkin tapauksessa, vaikka tanssi tai partneri ei olisikaan ollut mieluinen.
- Tanssietikettiä on pengottu ja käsitelty monessa yhteydessä ja tässä niistä muutama perusteellinen vaihtoehto: Linkki 1Linkki 2, Linkki 3

Tanssivarusteet ja vinkkejä tanssijoille

Tässä osiossa annetaan vinkkejä niin vähän kokemattomille kuin kokeneillekin tanssin harrastajille. Näistä vinkeistä ja linkeistä saatat löytää avun moneen pulmaan sekä saatat löytää niksejä ja keinoja erilaisiin tanssijaa askarruttaviin tai vaivaaviin asioihin, kuten tanssietikettiin, hikoiluun, tanssivarusteiden huoltoon ja niiden säilytykseen.

 Tanssija       

- Huolehdi henkilökohtaisesta hygieniasta, johon kuuluu yleinen puhtaus (ei hien tai jalkahien hajua tai navetan tai AIV:n hajua), suuhygienia
  (hengityksen haju), kohtuullinen deodoranttien ja muiden hajusteiden käyttö (allergikot).
- Hymyile ja luo iloisuutta ympärillesi.
- Hae tasapuolisesti kaikkia ikään, kokoon, ihonväriin tai tansitaitoon katsomatta - näin ainakin muutaman kerran illassa, vaikka muuten
  keskittyisitkin tasoisiisi ja tuntemiisi haettaviin eli ole aina myös hieman epäitsekäs.
- Jos mielestäsi osaat tanssia, anna tanssinautinto muillekin kuin vain "niille muutamille hyville ja mieluisille" - se sattaa olla ehkä illan kohokohta
  huonon itsetunnon tai heikon tanssitaidon omaville henkilöille.
- Jos nainen ei osaa mennä jotakin kuviota, on useimmiten (>75%) syy miehen eli mies ei ole vienyt tarpeeksi selvästi tai riittävän voimakkaasti -
  panosta siis vientiisi !!
- Pyytämättä tanssipaikalla opettaminen voi olla toiselle osapuolelle jopa nöyrryyttävää.

Vinkit ja niksit

Varsinkin naisilla on monesti hankaluuksia miettiessään, minne tunkea avaimet, rahansa ja meikkinsä tai muu mahdollinen pikkutavara, jota välttämättä kuitenkin tarvitsisi tanssi-illan aikana. Varsin yleistä on, että naiset ottavat mukaansa käsilaukun ja useimmiten vielä olkahihnallisen, sillä onhan se kieltämättä naisellista ja siinä on helppo kantaan kaikki tarvitsemansa mukanaan ja lisäksi laukku kulkee kätevästi olkahihnassa. Mutta tanssiessa tuleekin olkalaukusta usein pulma, varsinkin jos mennään vauhdikkaita pyöräyksiä tai kädenalitansseja, joissa laukku saattaa viuhua pitkän olkahihnan varassa ”kauniisti” naapurustoon paukkuen.

Toki löytyy valistuneita tanssipaikkoja, joissa on varauduttu naisten laukkuihin sekä päältä riisuttaviin (villa)takkeihin yms., jotka voi tanssien ajaksi laittaa niille varattuun erityiseen säilytyslokerikkoon. Näitä lokerikoilta löytyy aivan tanssiareenan tai -parketin reunoilta.

Viejän (yleensä mies) kannalta ei ole lainkaan suotavaa, että vauhdikkaissa tansseissa laukku vaatii laajan liikkuvuutensa takia huomioonotettavaksi tilaa sekä muita. Tanssin ilo saattaa ainakin hieman kärsiä. Niinpä asiaan on keksitty parikin erilaista vaihtoehtoa. Tokihan voi tarpeellisia esineitä ja rahoja tunkea mm. rintsikoiden sisään, kuten eräät tekevät. Voi myös ommella hameen sisäpuolelle erillisen tarralla, vetoketjulla tai neppareilla avattavan taskun, jonne voi sulloa pienet tavarat ja rahat. Eräs suositeltava vaihtoehto on ns. rannepussukka (tai nilkkapussukka) (kuvat), joka on paitsi siisti käyttää, niin myös käytännöllinen, vaikka sinne ei yleensä suurta peiliä tai hiuskäherrintä saakaan mahtumaan.

                nilkka                           rannepussukka         

                                                                                                            Naisten nilkka- ja rannepussukka.

Hikoileminen

Hikoilu on tärkeä osa kehomme lämmönsäätelyjärjestelmää. Useimmat eivät kuitenkaan erityisemmin pidä siitä, että itse hikoilee tansseissa, vaikka soisi sen toisille. Useimmat yrittävät kaikin keinoin torjua ja estää hikoilemista tanssiessa.

Naisille on monesti vaikeaa pukeutua – varsinkin viileämpään aikaan – alaosaltaan muuhun kuin sukkahousuihin, jotka sitten pistävät paikat hikoilemaan vähänkään nopeimmissa tansseissa. Tähän on olemassa ilmavampia vaihtoehtoja, joita ovat ainakin hameen käyttö, verkkosukkahousut sekä myös stay-upit. Jokainen tietenkin itse päättää tai kokeilee, mikä on itselleen paras vaihtoehto.

Miehille on aika tyypillistä hikoilu erityisesti selästä, usein myös päästä ja käsistä. Jos käyttää vaaleita asusteita, tahtoo niissä yleensä näkyä vähäinenkin hikoilu tummina laikkuina. Vaaleissa houissa näkyy hikoilu yleensä ensimmäisenä vyötärön selkäpuolella ja siitä alaspäin usein aika ikävästi. Tällaisen välttämiseksi kannattaa hankkia mustat tai hyvin tummat housut. Housujen matreriaali kannattaa myös miettiä. Suositeltavinta on valita keinokuituinen materiaali tai sellainen materiaali, joka ei sisällä juurikaan puuvillaa, joka sitoo kosteutta. 

Yksi pieni ja käytännössä hyväksi todettu niksi, niin miehille kuin naisillekin, on asettaa pikkuhousujen uumalle selkämykseen naisten pikkuhousun suoja poikittain. Se pysyy paikallaan teipin ansiosta, ei haittaa tanssimista ja imee liki kaiken selästä valuvan hien!

Hikoilua estävät myös antiperspirantit, joita voi käyttää erityisesti kainaloihin vähentämään hien eritystä.

Joillakin ihmisillä myös vähentynyt tai lähes olematon hikoilu voi tulla ongelmaksi. Siitä löytyy hyvät yhteenvedot osoitteesta => http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=dlk&p_artikkeli=dlk00894 ja http://www.kauneusjaterveys.fi/toiveuusinnat/hikoilu-seis 

Kengät

Eri tanssipaikoissa vaihtelevat lattioiden laadut suuresti. Tanssilattioiden päällysteinä tai tanssipaikkojen pohjamateriaaleina voivat toimia mm. pelti, keraaminen laatta (lasitettu ja karkeapintainen), puuparketti, laminaatti, korkkimatto, erilaiset muovipäällysteet, vesivaneri, vaneri, höylätty käsittelemätön lauta, asfaltti, kivilaatta. Yhteistä kaikille erilaisille pinnoille, joilla tanssitaan, on kuitenkin luisto tai sen puuttuminen. Tanssin sujuvuuden ja loukkaantumisriskien kannalta aika oleellista on valita sopivat kengät tanssittavan pinnan mukaan ja soveltaa tanssiminen sen mukaan.

Paitsi kenkien istuvuus, niin erityisesti kengänpohjan laatu on ratkaisevassa asemassa illan tai tanssin onnistumiselle. Valittavana on markettien hyllyiltä tanssitarvikkeiden erikoisliikkeiden tuotteisiin kaikkea mahdollista.  Jos hiemankaan harrastaa tanssimista, kannattaa hankkia vähintäänkin yhdet sileäpohjaiset ja yhdet ”jarrupohjaiset” kengät. Jos tanssii enemmän, lienee syytä varautua tupla- tai triplamäärällä kenkiä ja hankkia sileäpohjaisten ja jarrupohjaisten välimuotojakin eli jonkinlaiset puolijarrupohjaiset kengät. Oudoille tanssipaikoille kannattaa aina varata ainakin kahdet eripohjaiset kengät mukaan. Saatavilla olevalla tanssipaikkojen lattialuistolla voi myös parantaa hetkellisesti luistoa.

Jarrupohjaiset kengätkin muuttuvat yleensä illan edetessä ”liukkaammiksi” johtuen lattiapinnalta kengänpohjiin kerääntyvästä pölystä ja liasta. Sileäpohjaiset kengät voivat taasen mennä liian luistaviksi, jolloin voi varautua harjaamaan pohjia joko hiekkapaperilla tai raspilla; harjaaminen on aika yleistä ainakin kilpatanssin puolella. Lyhytaikaisempi vaikutus liiallisen luiston vähentämiseksi saadaan kostuttamalla pohjat jollakin nesteellä, yleensä vedellä tai lumella.

Kenkien hoito

Kenkiä kannattaa hoitaa. Usein, varsinkin kuumien kesäiltojen tanssien seurauksena, voivat kengät mennä märiksi. Jos mustien kenkien nahka kostuu läpi, ei kenkää kannata laittaa lämpimään kuivumaan, vaan ihan huoneeen lämpöön. Kengät kannattaa myös samalla lankata välttyäkseen valkoisilta natriumraidoilta, joita saattaa jäädä erittäin ikävästi tummiin jalkineisiin, jos ne kuivataan nopeasti. Kuivuneista valkeista raidoista ei tahdo helpolla päästä eroon, joten kannattaa ennaltaehkäistä moinen.

Mokkapintaiset kengät - erityisesti mustat - tahtovat yleensä harmaantua ja pölyyntyä (likaantua) tansseissa pahoin. Lika ja pöly lähtee helpoiten kengistä kuivalla superlonpalalla. Jos kengät menevät oikein harmaiksi ja/tai mokkapinta alkaa olla kulunut, kannattaa pinta käsitellä erityisellä mokankäsittelyaineella, joka samalla myös värjää mm. mustan uudelleen mustaksi.

Korkokengissä pätee sama kuin muissakin kengissä, mutta korkokengissä korot joutuvat usein erittäin kovalle rasitukselle. Siksi korkojen kunto kannattaa tarkistaa aina tanssien jälkeen välttyäkseen erittäin ikäviltä yllätyksiltä. Samoin nilkkakiinnitysremmien kunto.

Ennen seuraavaa tanssikertaa, kannattaa tai voi kenkiin pöläyttää kuivumista edistävää talkkia. Miehet – miksei naisetkin - voivat käyttää kenkiensä pohjallisina aktiivihiilisiä hajunsyöjiä, joista olisi ehkä muutenkin hyötyä monille. Kiiltäväpintaisiin kenkiin voi myös sipaista tai suihkuttaa silikonöljyä, joka hylkii likaa.

Tanssilenkkarit ovat yleensä kuviopohjaisia ja eroavat tavallisista lenkkareista siinä, että tanssilenkkareiden jalkakaaren alue on pehmeä ja taipuvainen eikä siinä ole tukea. Tämä helpottaa usein jalan ja erityisesti nilkan käyttöä useassa tilanteessa tanssiessa. Tanssilenkkarit soveltuvat erinomaisesti harjoituksiin, mutta näkeepä niitä käytettävän aika yleisesti myös tansseissa.

Hyvksi tanssikengiksi voi löytää jopa ihan tavallisista marketeistakin suorapohjaisia lenkkareita, jotka sekä pitävät että luistavat ja ovat vielä nilkallekin tukevat. Oheisissa kuvissa on muutamia kenkä- ja pohjamalleja.

   lenkkarit        pohjat        latino        mummopohjat

                Tanssilenkkarit.                                 Samat kengät alta.                               Ns. "mummokengät".                         Ns, "mummokengät" alta.

   miesten kenkiä        miesten pohjat  

               Miesten kenkiä.                       Samat pohjista, oikealla nahkapohja.


Sileäpohjaiset
kengät käyvät hyvin jarrupohjaisille pinnoille eli ns. ”takkulattioille”. Nämä kengät soveltuvat ehkä kuviopohjaisia paremmin vauhdikkaaseen ja pyörimistä vaativaan tanssimiseen, mutta viime kädessä sekin on kiinni tanssijasta ja tanssitettavasta sekä heidän taidoista.

Sileitä pohjanlaatuja ei kuitenkaan löydy tavallisista kaupoista (mm. marketit) kovin monia eri vaihtoehtoja. Yleensä tarjolla on ns. haljasnahkapohjaisia kenkiä, joiden pohjana on halkaistu nahka eli säämiskä.

Korkeakorkoiset kengät ovat pitemmän päälle erityisesti päkiöille ja varpaille aika lailla kipua tuottavat, vaikkakin kilpatanssijat suosivat nimenomaan haljasnahkapohjaisia korkokenkiä. Tanssivuosilla ja tottumuksilla on toki merkityksensä erilaisten kenkien sopivuudessa ja istuvuudessa. Kenkien sisään saatavat erilaiset ja erikokoiset pehmeät geelipalat auttavat monesti vaivojen ehkäisyssä. http://tanssi.net/fi/tausta/luisto.html = liukkaalla tanssimisen tekniikkaa.

Kuviopohjaiset kengät ovat ehkä yleisimmät lavatansseissa käytettyinä. Näitä ns. jarrupohjaisia kenkiä ja varsinkin niiden pohjia löytyy jos jonkin moisia. Pohjan kuvioiden määrä ja syvyys vaikuttavat kenkien pitävyyteen alustaansa vasten. 

Tanssikengistä kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa mm. seuraavia nettisivuja, joista löytyy hyviä valikoimia ja myös paljon kuvia: http://www.alemana.fi/http://www.tanssitarvike.fi/ ja http://www.tanssitaan.fi/index.php?page_id=1025  

Lattialiukasteet

Joissakin tanssipaikoissa löytyy tanssialueen reunoilta valkoista jauhetta, joka on tarkoitettu luistoa lisäämään. Valkea jauhe on joskus boorihappoa: boorihapon ja talkin seosta. Jotkut esiintyjät ovat vaatineet tanssien järjestäjiä lopettamaan aineen käytön. Muutamat ohjelmatoimistot ovat lisänneet kirjallisiin sopimuksiinsa ehdon, jonka perusteella taiteilijoilla on oikeus kieltäytyä esiintymästä, jos työpaikalla käytetään myrkyllisiä tai haitallisia aineita, kuten boorihappoa.

Myös kuluttajavirasto haluaisi tanssien järjestäjien luopuvan boorihappoa sisältävän lattioiden liukastusaineen käytöstä. Boorihappo ärsyttää kurkkua ja silmiä, ja eläinkokeissa sen on havaittu aiheuttavan kivesten surkastumista ja hedelmättömyyttä miehille sekä sikiövaurioita.

Boorihapon suosio perustuu pitkälti halpaan hintaan ja sen käytön helppouteen. Ainetta pitäisi annostella noin puoli desilitraa sadan neliön alueelle, mutta käytännössä jauhetta huiskitaan tanssipaikkojen lattioille surutta.

Osa maamme tanssien järjestäjistä on jo luopunut boorihappoliukasteen käytöstä. Tilalle on otettu parafiini tai perunajauho ja joissain paikoissa heitellään lattioille kahvinporoja vauhdittamaan ja helpottamaan tanssijoiden menoa. Kivilattioilla ja kivikaduilla luistoa lisää tavallinen hienojakoinen tiesora.

Vaatteet

Tanssijan kannattaa suosia mielummin keinokuituisia vaatteita kuin puuvillaisia tai edes osittain puuvillaisia, sillä puuvilla tahtoo sitoa itseensä kosteutta, siis hikeä. Keinokuituiset asusteet ovat yleensä keveitä ja kostuessaankin imevät vain vähän hikeä ja kuivuvat nopeasti. Tällaisia keinokuituja ovat mm. polyesteri, micro polyesteri, polyamidi, elastaani ja lycra. Synteettiset, keinokuituiset asut ovat usein hieman keveämpiä kuin puuvillaiset, kuivuvat nopeasti kostuessaan ja muutenkin melko miellyttäviä ihoa vasten kosteanakin.

Hankkiessaan tanssivaatteita, niin hameita, housuja, pikkuhousuja, tunikoita kuin paitojakin, kannattaa aina katsoa vatteen sisältä paitsi kokoa niin myös tuoteselostus eli mitä materiaalia asu on. Sisältä löytyvät m,yös huolto- ja pesuohjeet, joita kannattaa noudattaa.  Keinokuidut on syytä pestä ohjeiden mukaisesti, ettei tuotteen materiaalin koostumus kärsi mm. liian kuumassa pesussa.

Koska meissä ihmisissä on myös sellaisia, joille keinokuidut eivät syystä tai toisesta käy tai sovellu (mm. allergiat), on vaatteiden valinta tehtävä oman mieltymyksen, terveydentilan ja asujen soveltuvuuden perusteella.

                       polyester                                       puuvilla


                         Tässä micro polyesteriä, polyesteriä ja elastaania.                          Polyesterin, villan ja lycran sekoitus ja polyesterin ja elastaanin sekoitus.

Mustista vaatteista saa pöly- ja muut tavallisimmat tahrat helpoiten pois käyttämällä vaahtomuovinpalaa. Sillä hetken hankaamalla lähtevät erityisesti tummien housujen lahkeisiin tansseissa lähes joka kerta tulevat pölyläiskät helposti pois. Tanssien jälkeen kannattaa kamppeet pestä välittömästi pesuohjeita noudattaen ja mm. keinokuidut pitkällä ohjelmalla, ei lyhyellä!

 

Krampit

Paljon tai pitkään samana iltana tanssiville harrastajille voi silloin tällöin tulla lihaskramppeja. Usein kramppi johtuu liian vähäisestä nestemäärästä kehossa tai jopa suolan puutteesta elimistössä. Näitä voi ehkäistä huolehtimalla riittävästä nestetankkauksesta sekä ennen tanssi-iltaa että sen aikana. Muita keinoja ovat mm. magnesiumvalmisteet, kuten megnesiumtabletit, joita kannattaa syödä ennen tansseja sekä magnesiumöljy, jota on myynnissä suihkeena. Pillerit imeytyvät hitaasti, kun taas suoraan iholle suihkutettava suihke varsin nopeasti.

Pitkäkestoinen liikunta vähentää elimistön magnesiumvarastoja, jotka vaikuttavat monella tavoin elimistömme suorituskykyyn ja toimintaan. Lieväkin magnesiumin puutostila voi heikentää kestävyyssuorituksen ja energiantuotannon tehokkuutta. Yksipuolinen ja proteiinipitoinen ruokavalio voi myös altistaa magnesiumin puutokselle.

Kramppi tulee yleensä joko rasituksesta tai nestetasapainon häiriötilan seurauksena, mutta myös esim. vedosta, erilaisista sairaustiloista ja lääkityksistä, kuten nesteenpoistolääkkeet. Lihaskireys ja huno lihaskunto edesauttavat herkkyyttä lihaskramppeihin. Krampista käytetään yleiseti myös nimtystä suonenveto, johon auttaa usein pelkkä vastavenyttely. Venyttelyn jälkeen lihas saattaa olla arka jonkin aikaa. Magnesiumöljysuihkeen on havaittu merkittävästi vähentävän ti jopa estävän kramppeja lihaksessa.